Ota käsiisi kaksi erilaista esinettä ja pyydä osallistujia asettumaan rinkiin. Tarkoituksena on laittaa esineet kiertämään kumpaankin suuntaan. Ojenna esine vierustoverillesi ja sano: "Ole hyvä". Vierustoveri ojentaa esineen takaisin sinulle ja kysyy: "Mikä tämä on?". Anna esine takaisin ja vastaa: "Se on Plip." Esineen saanut antaa sen taas eteenpäin seuraavalle. Aina kun esineen saanut kysyy "Mikä tämä on?", niin kysymys kysytään leikinvetäjältä, eli sinulta saakka. Leikin hauskuus on siinä, kun esineet kohtaavat ja on vaikea muistaa, mitä piti sanoa. Kolmenkymmenen leikkijän ryhmä on tähän leikkiin liian suuri.

Tässä leikissä harjoitellaan tunteiden esittämistä. Vapaaehtoiset esittävät yksi kerrallaan äänettömästi leikinohjaajan kuiskaaman tunteen (esim.vihainen, iloinen, surullinen, pettynyt, ärtynyt, kateellinen). Toiset yrittävät arvata, mistä tunteesta on kyse.

Pyydä leikkijät istumaan piiriin ja valitse jokin seuraavista kysymyksistä, johon kukin leikkijä vuorollaan vastaa: ”Jos kenkäsi juttelisivat sinusta, mitä ne kertoisivat?” ”Jos lemmikkieläimesi (oikea tai kuviteltu) kertoisi sinusta, mitä se kertoisi?” ”Mikä eläin haluaisit olla. Miksi?” ”Mikä soitin haluaisit olla. Miksi?” ”Mikä on mielestäsi kaunein asia maailmassa. Miksi?”

Leikinohjaaja istuu lasten kanssa piirissä ja kehottaa lapsia jäljittelemään häntä. Ohjaaja tuottaa eläinten tai esineiden ääniä ja lapset jäljittelevät niitä. Sitten hän kysyy: "Miltä puhelin kuulostaa?", "Miten hiiri ääntelee?", "Millainen ääni lähtee jääkaapista?" jne. Myös lapset voivat tehdä kysymyksiä. Jos lapset eivät pysty esittämään kysyttyä ääntä, leikinohjaaja tekee sen itse.

Leikinohjaaja on valmistanut etukäteen laput, joissa lukee adjektiiveja. Ohjaaja jakaa jokaiselle leikkijälle neljä lappua. Tämän jälkeen leikkijät saavat vaihtaa lappuja keskenään niin kauan kun kaikille on löytynyt suurinpiirtein sopivat adjektiivit. Sen jälkeen asetutaan rinkiin, jokainen voi kertoa nimensä, omat adjektiivinsa sekä halutessaan kertoa, miksi valitut adjektiivit kuvaavat leikkijää parhaiten.

Alue jaetaan neljään osaan. Ja tehdään neljä joukkuetta. Jokaisella joukkeella on aluksi kolme elämää. Ensimmäinen kierros kestää 1 min. Pelin pallo toimii pommina, joka "räjähtää" minuutin jälkeen (ohjaaja viheltää). Jos pallo on omalla puolella minuutin jälkeen menettää tämä joukkue yhden elämän. Joukkue joka menettää yhden elämän saa valita seuraavan kierroksen keston (30s - 60s). Samaa kierrosaikaa ei saa käyttää myöhemmin uudestaan. Kun joukkue menettää viimeisen “elämänsä”, siirtyy se kokonaan toiseen joukkueeseen, joka viimeksi koski palloa/pommia, ennen kuin se räjähti. Leikki loppuu silloin, kun kaikki joukkueet ovat samalla puolella. Peliä voi soveltaa siten, että otetaan mukaan myös toinen pehmopallo. Toisella pallolla voi polttaa toisen joukkueen pelaajia. Jos palaa toisella "polttopallolla", ei saa enää saman kierroksen aikana koskea "pommipalloon", silloin voi suojella muita oman joukkueen pelaajia tai polttaa toisen joukkueen pelaajia sillä "poltettavalla pallolla". Jos ottaa mukaan polttopallon on hyvä jakaa kaikille liivit ennen kierroksen alkua. Liivi otetaan sitten pois, jos palaa (poltettavalla pallolla) ja sen jälkeen ei saa koskea enään räjähtävään "pomminpalloon"). Jos ottaa tämän kahden pallon version, voi hyvin sopia, että yksi kierros on 60s - 90s.

Kerää postikortteja eri aiheista. Kortit voivat olla taide- tai valokuvakortteja. Voit myös leikata sopivia kuvia lehdistä. Levitä kuvat pöydälle tai lattialle. Pyydä jokaista valitsemaan kuvien joukosta se, joka häntä itseään puhuttelee ja joka tuo mieleen jonkin muiston omasta lapsuudesta tai perheestä/ suvusta. Lopuksi jokainen esittelee korttinsa ja kertoo siihen liittyvän muistonsa.

Yksi leikkijöistä sanoo nimensä ja jonkin asian, joka kuvaa häntä (esim. mitä hän vihaa tai rakastaa, mikä on hänen mieliruokansa tai suosikkieläimensä - teema voidaan valita etukäteen). Seuraava sanoo edellisen etunimen ja hänen valintansa sekä lisää perään omansa; kolmas toistaa edellisten nimet ja symbolit ja lisää omansa jne. Tämä harjoitus sopii hyvin ensimmäisiin tapaamiskertoihin, koska se auttaa katsomaan toisia silmiin heidän puhuessaan ja puhumaan suoraan toiselle. Esimerkiksi: "Sinun nimesi on Antti ja sinä pidät porkkanoista. Sinun nimesi on Sari ja rakastat suklaata. Minun nimeni on Kaija ja pidän kaalilaatikosta." Nimen liittäminen johonkin asiaan

Omia vahvuuksia käsittelevässä harjoituksessa lapset tunnistavat ja kertovat, mitä he osaavat mielestään hyvin tai missä he ovat taitavia. Lisäksi pohditaan, mitä haluaisi oppia tai millaisissa asioissa kehittyä. Asiat tai taidot voivat liittyä lempileikkeihin, mediasisältöihin tai muihin lapsen kiinnostuksen kohteisiin tai kaveritaitoihin. Lapset voivat haastatella toisiaan tai käydä parin kanssa aikuisen haastattelussa, jossa jutellaan ensin asioista tai taidoista, joissa ollaan hyviä, ja toiseksi asioista, joissa halutaan kehittyä ja oppia uutta. Kerro lapsille, että haastattelussa vastataan kahteen kysymykseen, joihin ei ole oikeita tai vääriä vastauksia. Tarkoitus on auttaa tunnistamaan omia taitojaan ja mitä lapsi haluaisi seuraavaksi oppia. Anna aikaa vastaamiseen, kannusta ja kehu. Auta tarvittaessa. Kirjaa lasten vastaukset muistiin harjoituksen seuraavaa vaihetta varten. Haastattelut voidaan tallentaa digivälineillä, jolloin niiden kuuntelu ja lasten kertomaan palaaminen jälkikäteen onnistuvat. Suunnitelkaa ja ottakaa yhdessä haastattelujen jälkeen kustakin lapsesta kaksi valokuvaa. Toinen tuo esille lapsen kertoman oman vahvuuden ja toinen asian, jonka haluaisi oppia tai taidon, jonka haluaisi saavuttaa. Lapset saavat itse suunnitella, miten haluavat tulla kuvatuiksi. Jo olemassa olevista ja tulevista vahvuuksista kuvataan muutama otos, joista lapsi saa itse valita mieleisensä. Mikäli kuva-aihe on hankala toteuttaa (esimerkiksi hiihtäminen) voi sopivaa kuvaa etsiä lehdistä tai netistä. Netin maksuttomia kuvapankkeja (Unsplash.com, Pixabay.com) tai Flickr-palvelun tai Googlen tarkennettua hakua ja käyttötarkoituksen määrittelyä voi hyödyntää kuvien etsinnässä. Kunkin lapsen kuvat omasta vahvuudesta ja oppimistoiveesta voidaan tulostaa näyttelyiksi seinälle, jakaa kotiin vietäviksi tai lisätä lapsen omaan kansioon.

Leikkijät menevät piiriin. Joku aloittaa ja sanoo vieressä olijalle "minä rakastan sinua" Toinen vastaa: "minäkin rakastan sinua mutta en voi hymyillä juuri nyt" Se, joka sanoo ja se jolle sanotaan ei saa nauraa eikä hymyillä.

Rajataan leikkiin sopiva isohko pyöreä alue kuten polttopallossa. Kaikki ottavat itselleen parin. Pelissä on 1­2 pehmeää palloa, joilla poltetaan. Yksi pareista menee ringin sisälle ja loput seisovat ringillä. Ringin sisällä olevasta parista toinen on suojelija ja toinen on poltettava. Suojelijan tehtävä on toimia muurina ja pallojen torjujana ja estettävä poltettavan palaminen. Poltettava saa myös itse väistellä palloja kuten polttopallossa. Ringillä olevat puolestaan pyrkivät tekemään yhteistyötä ja polttamaan poltettavan. Kaikista osumista palaa, mutta päähän osumia ei lasketa. Kun poltettava saadaan poltettua, polttanut pari siirtyy ringin sisälle ja sisällä ollut pari siirtyy polttamaan ulkopuolelle. Ohjaajan on pidettävä kuitenkin huoli, että kaikki pääsevät ringin sisään ja olla kummassakin roolissa ringin sisällä.

Leikitään perinteisen piilosilla olon tapaan vain piilossaolijoilla on tonttulakit päässä.Kulkusta voi välillä kilauttaa ja etsiä odottaa vaikka joululaulun ajan ennenkuin lähtee etsimään tonttuja.

Jokainen kirjoittaa paperiin kolme asiaa, joista pitää ja kolme asiaa, joista ei pidä. Johtaja kerää paperit ja lukee jostain lapusta esim. yhden asian, josta ko. henkilö pitää ja ei pidä. Nyt kaikki saavat vuorotellen arvata, kuka ko. henkilö on. Lapun kirjoittaja yrittää hämätä toisia arvaamalla jonkun toisen nimen. Johtaja sanoo lopuksi kuka kirjoittaja oli. Oikeasta vastauksesta saa pisteen.

Kaksi leikkijää istuu ryhmän edessä selin toisiinsa. Kummankin tehtävänä on kuvailla toista mahdollisimman tarkasti. Muut leikkijät arvioivat kuvaukset antamalla pisteitä kuvausten hauskuudesta, todenperäisyydestä ja kerrontatavasta.

Jouluaaton odotettu hetki on, kun lahjat avataan. Ikimuistoisen lahjojen jakamisesta saa, kun ne esitellään toisille. Ensin jokaiselle annetaan pukin säkistä tai kuusen alta yksi lahja avattavaksi. Sen jälkeen aatonviettäjät esittelevät saamansa lahjat - jokainen omansa omalla vuorollaan. Aikuisten kesken ja isompien lasten kanssa voidaan myös kertoa, keneltä lahja on saatu. Kun kaikki ovat esitelleet lahjansa, jaetaan kaikille uudet paketit ja niiden avaamisen jälkeen ne esitellään. Näin jatketaan esittelykierroksia kunnes pukinkontti on kokonaan tyhjä.

Leikkiin valitaan muutamia esineitä, jotka on helppo tuntea äänen perusteella kun niitä ravistellaan peltipurkissa. Leikinohjaaja näyttää ensin kaikki tavarat leikkijöille ja peittää ne. Sitten hän ravistelee yhtä esinettä kerrallaan purkissa ja leikkijät yrittävät tunnistaa sen.

Leikkijät muodostavat ryhmät hiusten värin perusteella. Erikokoiset ryhmät tasataan. Yksi ryhmä poistuu huoneesta. Muut keksivät sillä aikaa pulmallisen tilanteen. Poissa ollut ryhmä kutsutaan takaisin ja se alkaa kysellä muilta ryhmiltä "Mitä te tekisitte?" Muut tarjoavat ratkaisuja pulmaan ja niiden perusteella ryhmä yrittää ratkaista, mistä tilanteesta on kysymys. Se ryhmä, jonka vuoron jälkeen oikea vastaus keksitään, joutuu uudeksi arvaajaksi.

Jaa leikkijät muutamaan samankokoiseen ryhmään. Yksi ryhmä poistuu huoneesta. Muut keksivät sillä aikaa pulmallisen tilanteen. Kutsu huoneesta poistunut ryhmä takaisin. Ryhmäläisten tehtävänsä on arvata, mikä pulmallinen tilanne on kyseessä. Kerro, että he saavat kysyä muilta ryhmiltä yksitellen vihjeitä vain lauseella ”Mitä te tekisitte?” Muut ryhmät vastaavat kertomalla mahdollisia ratkaisuja pulmatilanteeseen. Se ryhmä, jonka vihjeen jälkeen oikea vastaus selviää, pääsee vuorostaan arvaajaksi. 

Laululeikissä lauletaan seuraavaa laulua: Mitä tehdään, mitä tehdään pikkuinen (__lapsen nimi__)? Mitä tehdään, mitä tehdään pikkuinen -"-? Taputellaan, taputellaan pikkuinen -"- Taputellaan, taputellaan pikkuinen -"- Taputtelun lisäksi voi tömistellä, pyöriä, silittää, pomppia, heiluttaa jne....

Vapaaehtoinen poistuu tilasta, ja muut valitsevat hänelle joukostaan salaisen ystävän. Vapaaehtoinen saa kysellä heiltä kysymyksiä, joihin he vastaavat joko kyllä tai ei. Hänellä on kolme arvausta salaisen ystävänsä arvaamiseen. Salaisesta ystävästä tulee tämän jälkeen uusi kyselijä.

Mitä tiedät ystävästäni? Yksi leikkijöistä menee pois huoneesta. Muut valitsevat hänelle "ystävän", joka voi olla elävä henkilö, historiallinen henkilö tai satuolento. Kun ystävä on valittu, leikkijä kutsutaan sisään. Hän kysyy jokaiselta vuorotellen "Mitä tiedät ystävästäni?" ja jatkaa jollakin tarkentavalla kysymyksellä, esim. Onko hän mies, elääkö vielä, onko kuuluisa, onko tässä huoneessa. Vastata saa vain "Kyllä", "Ei" tai "En tiedä". Näin kyselemällä hän lopulta arvaa ystävän. Se, kenen kohdalla hän arvaa, joutuu uudeksi kyselijäksi.

Leikkijät katselevat tarkkaa huonetta hetken. Tämän jälkeen he poistuvat huoneesta ja leikinjohtaja lisää huoneeseen jotain. Leikkijät palaavat ja yrittävät keksiä, mitä uutta huoneessa on. Voidaan leikkiä myös niin päin, että leikinjohtaja ottaa jonkin esineen pois.

Harjoituksessa hahmotetaan erilaisia tapoja ilmaista omia tunteita ja kokeilla ja löytää itselle sopivia ilmaisukeinoja. Tutkikaa ja pohtikaa, millä eri tavoilla tunteita voi ilmaista muuten kuin ilmeillä, eleillä tai puhumalla. Kirjatkaa ylös kaikki keksimänne tavat. Tunteita voi ilmaista esimerkiksi piirtämällä, tekemällä videon, valokuvaamalla, maalaamalla, liikkumalla, tanssimalla, sepittämällä tarinan, piirtämällä sarjakuvan, laulamalla, soittamalla tai muovailemalla tunnetta kuvaavia hahmoja erivärisistä muovailuvahoista. Työskentelyn tueksi voidaan etsiä verkosta kuvia tai muita sisältöjä, jolla erilaisia tunnetiloja on kuvattu ja samalla harjoitella turvallista hakusanojen käyttöä aikuisen avulla. Valitkaa pienryhmissä tai pareittain keksityistä ilmaisukeinoista yksi mieluinen tapa ja yksi joka tuntuu uudelta. Valitkaa, mitä tunnetilaa (esimerkiksi ilo, suru, kiukku, onnellisuus, murhe) lähdette käsittelemään valitsemallanne ilmaisukeinolla. Vertailkaa ja pohtikaa, miten erilaiset ilmaisukeinot toimivat eri tunteiden kuvaamisessa ja millaiset keinot ovat itsellenne mieluisia ja miksi.

Leikkijät muodostavat kaksi tai useamman joukkueen, jotka asettuvat jonoihin lähtöviivan taakse. Joka joukkueen ensimmäisellä on suuri, litteä nappi, jonka hän asettaa monokkeliksi toisen silmänsä päälle. Kun leikinohjaaja antaa merkin, lähtevät ensimmäiset juoksemaan monokkeli silmässä, kiertävät kääntymispisteen, palaavat paikalleen ja luovuttavat monokkelin seuraavalle. Tämä asettaa napin silmälleen ja lähtee juoksemaan. Se joukkue voittaa, jonka kaikki jäsenet ovat juosseet ja seisovat ensimmäisenä jonossa.

Leikinohjaaja kuiskaa jokaisen leikkijän korvaan kukan nimen. Leikin juju on, että kaikille kuiskataan sama kukka, morsiusangervo. Leikkijät menevät tiiviisti käsikynkkäpiiriin ja ohjaaja kertoo huutavansa eri kukkien nimiä. Kun leikkijä kuulee oman kukkansa nimen, hänen on irrotettava jalkansa maasta. Ohjaaja huutaa "Ruusu, neilikka, kielo, morsiusangervo", jolloin kaikki irrottavat jalkansa ja lentävät istualleen.

Leikkijöille jaetaan kuusi korttia, joihin kukin kirjoittaa tietoja itsestään. Ensimmäiseen korttiin kirjoitetaan etunimi, toiseen sukunimi, kolmanteen lempinimi, neljänteen rakkain harrastus, viidenteen lempieläin, kuudenteen lause jos olisin työkalu, niin olisin…. Kortit laitetaan nurinpäin pöydälle muistipelin tapaan. Peli alkaa sillä että ensimmäinen pelaaja avaa kaksi korttia. Mikäli kortin asiat kuuluvat samalle henkilölle nostaja saa kortit itselleen. Voittajaksi selviytyy se henkilö, jolla on eniten kortteja pelin päätyttyä.

Leikkijöistä valitaan kaksi vapaaehtoista, jotka menevät kuulomatkan ulkopuolelle. Loput leikkijät hakevat itselleen parin. Pari etsii itselleen samanlaisen kämmeneen ja teemaan sopivan esineen, esim. metsässä käpy. Kun kaikki ovat löytäneet jonkin esineen, leikin ohjaaja tarkistaa, ettei useammalla parilla ole samaa esinettä. Tämän jälkeen leikkijät asettuvat satunnaiseen järjestykseen tai esim. piiriin seisomaan (tai joku muu asento esim. kyykky). Leikkijät pitävät esinettä kämmenessä piilossa. Pelaajat kutsutaan paikalle. Kumpikin saa kääntää vuorollaan kaksi "korttia", toisin sanoen koskettaa leikkijän kättä, jolloin esine paljastuu. Jos paria ei tule, esine jää piiloon kämmenen sisään ja vuoro siirtyy seuraavalle. Jos pelaaja saa parin, kyseinen pari poistuu ja pelaaja saa uuden vuoron. Pelin lopussa enemmän "kortteja" saanut voittaa.

Parillisesta määrästä leikkijöitä valitaan kaksi vapaaehtoista pelaajaa, jotka viedään toiseen huoneeseen, nurkan taa tms. Heidän poissa ollessaan muut leikkijät hakevat itselleen parin. Jokainen pari keksii itselleen tunnusäänen (esim. miau, ommmm, putputput) ja/tai liikkeen. Kun kaikki ovat keksineet, leikinjohtaja tarkistaa, ettei useammalla parilla ole samaa ääntä/liikettä. Tämän jälkeen leikkijät asettuvat epämääräiseen järjestykseen seisomaan ja pelaajat pyydetään paikalle. Kumpikin saa kääntää vuorollaan kaksi ”korttia”, ts. kahdesti asettaa kätensä jonkun pään päälle, jolloin kyseinen ”kortti” tekee sovitun äänen/liikkeen. Jos paria ei tule, vuoro siirtyy seuraavalle. Jos pelaaja saa parin, kyseinen pari poistuu hänen ”pakkaansa” ja pelaaja saa uuden vuoron. Pelin lopussa enemmän kortteja kerännyt voittaa.

Perinteistä muistipeliä voi pelata myös isompana ja ulkona (miksei myös salissa). Peliin tarvitaan ämpäreitä, vateja tms, joiden alle piilottaa esineet. Ämpärit asetellaan pelialueelle järjestykseen ja niiden alle piilotetaan esineet, joita on aina kaksi samanlaista. Isommille lapsille/pelaajille voi olla myös esineet, jotka liittyvät toisiinsa ja näin muodostavat parin (esim. kamera ja valokuva tai kauha ja kattila). Pelaajat kurkistavat kahden ämpärin alle ja jos paria ei löydy, ämpärit laitetaan takaisin esineen päälle. Näin perinteinen muistipeli muuttuu hauskemmaksi, kun pääsee pois pöydän äärestä :)

Leikkijöiden keskeltä valitaan muutama muller ja loput ovat potatis (Mullerit valitan, niin että kaikilla on silm’t kiinni ja leikin vetäjä valitse leikkijöiden joukosta). Leikin aikana Mullerit ja potatiset kulkevat pimeässä tilassa silmät kiinni (mullereilla saa olla silmät auki). Aina kun leikkijä törmää toiseen leikkijään, leikkijät kuiskaavat toisilleen mikä on (Eli Potatis kuiskaa potatis ja muller kuiskaa muller). Jos Potatis kohtaa mullerin Potatius kiljuu ja kaatuu maahan, mutta nousee sieltä parin sekunnin kuluttua ja menee sivummalle odottamaan pelin loppua. Jos Potatis kohtaa Potatiksen mitään ei tapahdu. Leikki loppuu, kun jäljellä on enää vain Mullerit.

Lausutaan lorua: Mummo kiertää taloa, Mummo kiertää taloa (sormella piirretään kasvoja ympäri), katsoo ikkunasta (osoitetaan silmää), katsoo ikkunasta (osoitetaan toista silmää), painaa nappia (painetaan sormella nenänpäätä), pyyhkii jalkansa (sivellään nenänalustaa, nenän ja ylähuulen välistä) ja meni sisään (sormi huulille)

Kuvaan 2 pelaajan leikin. Valitaan kumpi aloittaa pelin (tyypillisesti nuorin tai edellisen munan hävinnyt). Aloittaja potkaisee jalkapallon seinään ja kun pallo palautuu seinästä sitä potkaisee toinen leikkijä, joka yrittää jälleen osua seinään ja pallon palautuessa on taas aloittaneen leikkijän vuoro. Leikkiä voi vaikeuttaa kosketusten määrällä. Aluksi voi olla esim. 3 kosketuksella seinään ja taitojen karttuessa pallokosketuksia saa olla enää 1. Jos pallo ei osu seinään, niin leikkijä saa kirjaimen M. Toisesta epäonnistumisesta tulee U. M-U. Ja jatketaan kunnes jommalla kummalla leikkijällä on koko sana kerättynä ja hän on hävinnyt leikin.

Munamieshippaa leikitään kuten perinteistä hippaa, mutta leikkijät liikkuvat ns. munamiesasennossa eli kyykyssä. Yksi valitaan hipaksi ja hän pyrkii ottamaan muita kiinni. Kiinni jääminen tapahtuu, kun hippa koskettaa leikkijää. Kun hippa saa leikkijän kiinni, kiinni otettu kellahtaa kumolleen. Muut voivat pelastaa kiinni jääneen auttamalla hänet takaisin jaloilleen. Leikki jatkuu kunnes hippa on saanut kaikki kiinni (tai kunnes leikkijät eivät enää pysty olemaan munamiesasennossa).

Yksi leikkijöistä aloittaa pelin "kiinniottajana". Hän heittää pallon rakennuksen katolle huutaen samalla toisen leikkijän nimen. Leikkijästä, jonka nimi huudetaan, tulee uusi kiinniottaja. Hän ottaa pallon kiinni, heittää sen vuorostaan katolle ja huutaa seuraavan leikkijän nimen. Koska kukaan ei halua olla lähellä kiinniottajaa pallon pudotessa, juoksevat he karkuun heti, kun uusi kiinniottaja on nimetty. Jos pallo putoaa maahan, täytyy uuden kiinniottajan yrittää osua palloa heittämällä toiseen leikkijään. Heti saatuaan pallon käsiinsä hän huutaa "seis" pysäyttäen muut leikkijät, ottaa kolme hyppyaskelta valitsemaansa suuntaan ja yrittää sitten osua pallolla yhteen leikkijöistä. Leikkijät voivat liikkua tukijalan varassa väistääkseen pallon. Jos pallo osuu, saa leikkijä "munan", muuten muna tulee kiinniottajalle. Leikkijä voi saada munan myös epäonnistuessaan pallon heittämisessä katolle: pallon tippuessa maahan osumatta kattoon tai pallon tippuessa talon sivulle tai toiselle puolelle. Jos yksittäinen pelaaja kerää yhteensä kolme munaa, yritetän munat vaihtaa lempinimeen munitusrituaalissa. Munitettava kääntyy seinää vasten, ja munittaja koskettaa hänen selkäpuoltaan noin neljästä kohdasta päälaen ja kantapään välillä. Jos munitettava onnistuu arvaamaan, missä kohdin pallo on lopuksi, jatkuu peli normaalisti. Ellei, päättävät muut leikkijät hänelle lempinimen, jota ei kerrota munitettavalle. Lempinimeä voidaan tämän jälkeen käyttää pelissä ja munitettavan on arvattava, milloin on kysymys hänestä. Joka tapauksessa munitettavan munat nollautuvat.

Yksi leikkijöistä on muori ja muut lapsia. Muori seisoo lasten edessä ja sanoo lähtevänsä torille. Lapset tahtovat torille mukaan, mutta muori keksii erilaisia esteitä. Lopulta muori suostuu ottamaan lapset mukaan. Muori lähtee kulkemaan lapset perässään. Joku lapsista huutaa KRAKS, jolloin kaikki pysähtyvät ja muori kysyy "Mikä se oli?" Lapset keksivät esimerkiksi, että oksa katkesi. Jatketaan kävelyä ja taas joku lapsista sanoo KRAKS. Muori kysyy ja lapset keksivät taas jotain syyksi. Kolmannella kerralla kun joku lapsista sanoo KRAKS ja muori kysyy "Mikä se oli?", lapset vastaavat "Muorin hame repesi." Tällöin lapset juoksevat takaisin kotiviivalle ja muori koettaa saada jonkun kiinni. Kiinni saadusta tulee muori ja leikki alkaa alusta.

Leikkijät asettuvat piiriin. Joku alkaa leikin sanomalla luvun yksi. Leikki etenee niin, että muut sanovat vuorotellen seuraavan luvun. Kaikki ne luvut, jotka ovat jaollisia kolmella tai päättyvät kolmoseen, on korvattava sanomalla ”mur”. Se joka sanoo väärin, tippuu pois leikistä. Leikkiä jatketaan kunnes voittaja selviää.

Leikissä on 3 - ­4 roolia, jotka ovat murhaajat, lääkärit, poliisit ja kansalaiset. Leikki alkaa siten, että pelaajat menevät piiriin ja sulkevat silmänsä. Ohjaaja kiertää jokaisen takaa ja koskettaa selkään antaakseen pelaajalle roolin. ­ 1 kosketus = murhaaja ­ 2 kosketusta = lääkäri ­ 3 kosketusta = poliisi ­ ei kosketusta = kansalainen Tämän jälkeen leikkijät saavat avata silmät ja liikkua piiristä hieman kauemmaksi. Pillin puhallus aloittaa pelin. Tila: sali/piha rajattu alue ja jos leikissä on mukana poliisi on myös merkittävä vankila. Murhaaja ottaa muita kiinni ja sanoo hiljaa “murhattu”. Murhatut jäävät lattialle makaamaan. Murhaaja ei voi murhata toista murhaajaa. Lääkäri pelastaa murhattuja koskettamalla. Poliisi yrittää selvittää kuka on murhaaja ja päästä yllättämään tämä koskettamalla häntä ja sanomalla pidätetty. Mikäli murhaaja jää kiinni menee hän itse mukisematta vankilaan, jotta poliisi ei paljastu. Mikäli tulee tasapeli ja murhaaja koskee poliisiin samaan aikaa tarkoituksellisesti. Tehdään heidän välillään Kivi­sakset­paperi leikki, joka selvittää voittajan. Häviäjä menee vankilaan. Sopimuksen mukaan poliisi voi pidättää kaikkia tai ainoastaan murhaajia. Isommilla pelaajilla toimii hyvin että voi pidättää kaikkia. Murhaaja voi pelastaa vankilassa olevat koskettamalla ja näin parantaa murhaajien mahdollisuutta voittaa. Tosin hän ei välttämättä ole tietoinen siitä onko vankilasta pelastunut sittenkin lääkäri tai poliisi. Kaikkista jännittävintä peli on silloin, kun puhuminen on kiellettyä. Leikki loppuu siihen kun kaikki murhaajat ovat vankilassa tai kentällä olevat pelaajat ovat murhattu. Vankilassa voi olla eloonjääneitä kansalaisia tai muita rooleja.

Museon ryöstö: Leikin valmistelu: Valitaan museon vartija. Vartijalla on kädessään aarre, jonka kaikki ovat nähneet sekä taskulamppu. Vartija jää saliin, ja kaikki muut menevät käytävään tai muualle pois leikkitilasta. Vartija piilottaa sovitulle alueelle aarteen. Muut leikkijät pyydetään sisään ja valot sammutetaan. Leikin kulku: Kaikki muut leikkijät paitsi museon vartija ovat museon varkaita. He yrittävät etsiä aarretta mutta niin, ettei vartija näe heidän liikkuvan. Vartija laskee hitaasti viiteen, jolloin hän pitää silmänsä kiinni. Silloin varkaat saavat liikkua vapaasti etsien piilotettua aarretta. Kun vartija avaa silmänsä, hän lähtee "kierrokselle", jolloin varkaiden täytyy olla jähmettyneitä patsaiksi. Jos vartija näkee, että joku liikkuu joutuu tämä vankilaan. Muut varkaat voivat pelastaa vankilasta antamalla käteen läpsyn, mutta silloin kun vartijalla on silmät kiinni. Yksi leikkijä voi pelastaa vain yhden varkaan kerrallaan. Leikkiä jatketaan niin kauan kunnes aarre löytyy. Jos aarre ei helposti löydy, voi leikin ohjaaja antaa muille vinkkejä, kuten, “aarre on"salin vasemmalla puolella" jne.

Valitaan yksi tai kaksi kerholaisista museonvartijoiksi. He menevät salin ulkopuolelle tai ulkona leikittäessa nurkan taakse. Muut osallistujat ovat museon patsaita, dinosauruksia tms, joiden keskuudesta valitaan yksi tai kaksi varasta. Patsaat ja patsaita esittävät varkaat asettuvat paikoilleen itse valitsemaansa asentoon. Tämän jälkeen Museonvartijat tulevat vartijointikierrokselleen ja yrittävät painaa mieleensä jokaisen patsaan paikan ja asennon. Kierros päättyy ja museonvartijat menevät taas salin ulkopuolelle tai nurkan taakse. Tällä välin varkaat vaihtavat paikkaansa tai asentoaan. Museonvartijat tulevat takaisin ja yrittävät arvata, kuka tai ketkä ovat varkaita. Leikki jatkuu kunnes varkaat saadaan kiinni ja tämän jälkeen vaihdetaan vartijoita ja varkaita.

Lapsi poistuu tilasta. Muut lapset piilottavat sillä välin tilaan esineen. Lapsi alkaa etsiä piilotettua esinettä ohjeiden mukaisesti. Lapset soittavat soittimia, ja he soittavat sitä nopeammalla temmolla, mitä lähempänä lapsi on piilotettua esinettä ja sitä hitaammin, mitä kauempana lapsi on esineestä.

Musiikki soi taustalla ja leikkijät kävelevät ympäriinsä. Kun musiikki loppuu, kaksi leikkijää halaa toisiaan. Sitten musiikki alkaa soida ja leikkijät kulkevat taas ympäriinsä. Kun musiikki loppuu, kolme leikkijää halaa toisiaan. Leikin jatkuessa halaavat ryhmät kasvavat ja lopussa kaikki halaavat toisiaan.

Leikkijät muodostavat piirin ja yksi leikkijöistä jää keskelle. Ryhmä sopii kolme aihepiiriä, esimerkiksi kukat, autot ja kaupungit. Piirin keskellä oleva osoittaa sormella jotakin leikkijää ja sanoo esimerkiksi "Kukat."Leikkijän on nopeasti sanottava jokin kukan nimi. Jos vastaus on väärä tai viipyy liian kauan, vastaaja vaihtaa paikkoja kysyjän kanssa. Samoja sanoja ei saa käyttää. Leikki pidetään nopeana.

Mustekala-leikissä juostaan leikkialuetta päästä päähän ja yritetään väistellä mustekalaa ja sen lonkeroita. Katso tarkemmat ohjeet videolta. Ohjeet annetaan kuvallisin symbolein, joten leikin voi opettaa videon avulla myös ryhmässä, jossa kaikilla ei ole yhteistä kieltä.

Ryhmä jaetaan kahteen joukkueeseen, jotka ovat mustikat ja mansikat. Joukkueet tulevat keskiviivalle seisomaan selät vastakkainen. Ohjaaja huutaa joko “mustikka” tai “mansikka”. Kun huudetaan mustikat, mustikat yrittävät juosta turvaan omalle viivalle ja mansikat yrittävät saada mustikoita kiinni jos mustikka saadaan kiinni siirtyy hän mansikoihin.

Leikkijät menevät piiriin ja ottavat toisiaan kädestä kiinni. Leikin tarkoituksena on potkia palloa piirissä ja saada pallo ringistä ulos. Se, jonka oikealta puolelta (käden alapuolelta) pallo menee ringistä ulos, tippuu pelistä pois.

Leikkijöistä valitaan yksi vapaaehtoinen hipaksi ja muut alkavat juosta häntä karkuun. Leikkijä on turvassa menemällä kyykkyyn ja sanomalla jonkin muumihahmon nimen (paitsi ei muumipeikkoa). Jos hippa saa jonkun leikkijöistä kiinni tai joku leikkijä sanoo kyykkyyn mennessä "muumipeikko", tulee leikkijästä uusi hippa.

Ollaan hippaa ja juostaan ainoastaan viivoja pitkin. Jos hippa saa jonkun kiinni, hänestä tulee "muuri", joka jää istumaan paikalle mistä hän jäi kiinni. Tämän jälkeen muurin ohi ei voi enää juosta läpi. Leikki loppuu kuin kaikki ovat jääneet kiinni. Voi soveltaa siten, että muurit voivat väistää hippaa, jolloin hippa pääsee muurien ohitse.

Yksi leikkijä on piirin keskellä ja hän on muuttomies. Toiset piirtävät/merkitsevät itselleen kodin ympyrän kehälle esimerkiksi pienenä ympyränä tai laittamalla maahan jonkin merkin. Muuttomies huutaa ketkä kaikki muuttavat, ja silloin muuttajat vaihtavat nopeasti koteja. Muuttomies yrittää valloittaa jonkun kodin itselleen. Jäljelle jääneestä tulee aina muuttomies. Huutaa voi värejä, ominaisuuksia, taitoja ja vaikka kodin esineitä: "Ne muuttavat joiden kotoa löytyy pakastin." Hauskaa myös aikuisille :)

Yksi valitaan peiliksi ja muut asettuvat riviin esimerkiksi 10m päähän peilistä. Peili kääntyy selin muihin ja valitsee haluamansa asennon/liikkeen esim. kyykky, yhdellä jalalla seisominen, käsien heiluttelu, olkapäiden taputtelu jne. Muut liikkuvat peilin osoittamalla tavalla kohti peiliä ja pysähtyy, kun peili kääntyy. Jos peili huomaa jonkun liikkuvan, joutuu tämä palaamaan takaisin lähtöviivalle. Ensimmäinen peiliä koskemaan päässyt vaihtuu uudeksi peiliksi.

Leikkiin tarvitaan kori tai ämpäri, 10 "marjaa"(voi olla itse vaikka virkattuja askarreltuja tai lasten valitsemia pieniä erilaisia leluja, lähes mitä vaan) ja joillekin voi hahmottamisessa auttaa alusta (esim.liina). Leikkiät asettuvat ympyrään alustan ympärille jossa on kymmenen marjaa. Vuorollaan yksi saa olla marjastaja ja yksi valita mikä marjoista on myrkyllinen. Isommat marjastajat, jotka jo osaavat kurkkia voi lähettää kokonaan tilasta pois, mutta esim. alle 3 vuotiaiden kanssa leikkiessä lapsi voi tulla odottamaan marjojen keruu vuoroa leikin ohjaajan selän taakse, selkä selkää vasten. Yksi valitsee osoittamalla hiljaa mikä marjoista on myrkyllinen. Kun.valinta on tehty, ohjaaja varmistaa, että kaikki näkivät valinnan. Ohjaaja kertoo, että se on meidän salaisuus, joten emme paljasta sitä marjastajalle, kun hän tulee. Tämän jälkeen huudetaan "saapi tulla, tuutilulla" ja marjastaja saa tulla esiin. Hän alkaa kerätä marjoja rauhallisesti yksi kerrallaan koriin. Muut laskevat yhteen ääneen kerättyjä marjoja, kun marjastaja tarttuu niihin "yksi, kaksi, kolme...seitsemän..." ja heti, kun marjastaja tarttuu valittuun myrkkymarjaan huudetaan "myrkkymarja". Sitten jännittynyt tunnelma yleensä vaihtuu yhteiseen nauruun. Seuraavaksi ohjaajan selän taakse pääsee edellisen kierroksen myrkkymarjan valitsija. Ja leikki jatkuu.