Jaetaan joukkueet tai kisataan jokainen jokaista vastaan. Laitetaan otsa pesäpallomailaan, jonka jälkeen mailan ympäri pyöritään 10 kertaa. Sen jälkeen alkaa matka eli kilpailijoiden tulee kulkea joku sovittu matka, esim. kiertää joku merkki ja palata takaisin. Jos tehdään joukkueittain, toimitaan kuten viestissä eli maaliin tullut lähettää seuraavan matkaan.

- Otetaan pallo (esimerkiksi jumppapallo) - Mennään piiriin (ryhmässä) - Sovitaan yhdessä kysymys mitä kysytään (tai lapsi, joka aloittaa leikin saa keksiä kysymyksen. Esimerkiksi kysymys voi olla: mikä sinun nimesi on?) - Aloittava lapsi vie pallon piirissä yhdelle lapselle, jolta kysyy kysymyksen, johon pallon saannut vastaa - Näin mennään edelleen lapselta lapselle kysyen ja vastaten kysymykseen, pallon kera. - Isossa ulkotilassa piirin koko voi vaihdella (Leikkiä voi vaikeuttaa tarpeen mukaan niin, että jokainen lapsi keksii oman kysymyksen seuraavalle. Tai sopia niin, että palloa kuljetetaan seuraavalle hyppien, pyörittäen ym. jolloin leikkiin lisätään liikkumista.)

Leikkijät istuvat tiiviiseen piiriin. Yksi leikkijöistä jää keskelle ja hänen silmänsä sidotaan. Hän menee istumaan jonkun syliin ja sanoo "Kerro, kuka piipittää!" Se, jonka syliin on istuttu, sanoo mahdollisimman möreällä äänellä "Piip!" Sokko yrittää arvata, kenen sylissä istuu. Jos hän ei onnistu, hän siirtyy toiseen syliin ja yrittää uudelleen. Se, kenet sokko tunnistaa, joutuu arvaajaksi.

Pelissä ryhmä jaetaan joukkueisiin, joille annetaan kaikille sama lista kerättäviä asioita. Pelialue ja vuodenaika vaikuttavat listan sisältöön. Mikäli käytössä on ulkotilaa, kannattaa listaan merkitä myös luonnosta löytyviä asioita. Leikistä tulee hauska, kun osa etsittävistä asioista voidaan tulkita monin tavoin ja niiden löytyminen vaatii hieman mielikuvitusta. Toimiva lista voi olla esimerkiksi seuraavanlainen: valkoinen sukka, punainen kynä, murheenkryyni, apila, näkkileipä, kakkosnelonen, ilopilleri, höyhen, pyöreä kivi, heitoistuin, surullinen tarina, pelinappula, käpy, tietoisku. Peliajan päätyttyä kukin joukkue esittelee ja perustelee löytönsä. Heittoistuimeksi saattaa kelvata ilmaan heittettävä tuoli ja murheenkryyni voi olla mannaryyni, jonka päälle itketään. Tuomaristo palkitsee hauskimman kokoelman.

Leikkijät muodostavat pareja. Parit seisovat selätysten vastakkain silmät kiinni. Parit kääntyvät hitaasti ympäri ja yrittävät löytää toistensa sormenpäät. Leikkiä voi jatkaa etsimällä seuraavaksi esimerkiksi parin kyynärpäät jne.

Yksi leikkijöistä valitaan hipaksi. Kun hippa saa jonkun kiinni, he jatkavat käsi kädessä muiden kiinniottamista. Ketjun pitää pysyä ehjänä ja ainoastaan ulommaiset saavat tavoittaa muita leikkijöitä vapaalla kädellään. Leikki loppuu, kun kaikki leikkijät ovat ketjussa.

Ketjuhipassa kiinniotetut muodostavat käsi kädessä ketjun, joka ottaa muita kiinni. Lopulta kaikki ovat yhtä pitkää ketjua. Ketjuja voi myös leikin edetessä pilkkoa tarpeen mukaan tai alkuvaiheessa voidaan leikki aloittaa useammalla hipalla, jolloin kerätään erillisiä ketjuja.

Leikissä jokainen on vuorollaan jokin tai joku, joka etsii itselleen tärkeää asiaa. Se, kuka tai mikä seuraava leikkijä on, määräytyy sen perusteella mitä edellinen etsi. Edellinen nimeää myös hänet, joka jatkaa. Esimerkiksi: ” Olen balettitanssija ja etsin tanssikenkääni. Tiina jatkaa”  Tiina: ”olen tanssikenkä ja etsin jalkaa. Mummi jatkaa ”  Mummi: ”olen jalka ja etsin palloa”… Jos joku ei keksi sopivaa sanaa, voidaan sana keksiä yhdessä.

Tämä leikki kehittää yhteistyötä ja sosiaalisuutta. Aloita leikki sanomalla, että olet joku tai jokin ja etsit itsellesi tärkeää asiaa. Esimerkiksi: ”Olen balettitanssija ja etsin tanssikenkääni.” Tämän jälkeen seuraava leikkijä jatkaa: ”Olen tanssikenkä ja etsin jalkaa”, josta kolmas jatkaa: ”Olen jalka ja etsin jalkapalloa”. Jatkakaa leikkiä näin. Jos joku leikkijöistä ei keksi sopivaa sanaa, niin pohtikaa sitä yhdessä.

Valitaan neljä kettua, jotka asettuvat omaan kotipesään salin jokaiseen kulmaan. Kanat saavat liikkua sovitulla alueella vapaasti. Ketut yrittävät saada kanoja kiinni. Kun kettu saa yhden kanan kiinni hänet viedään ketun omaan kotipesään. Kanat otetaan kiinni yksi kerrallaan. Leikki loppuu kunnes kaikki kanat ovat saatu kiinni. Voittaja kettu on se, kenellä on eniten kanoja pesässään.

Puskan muodostava pari ottaa toisiaan käsikynkästä. Yksi pelaajista on kettu ja yksi jänis. Ryhmän suuruudesta riippuen kettuja ja jäniksiä voi olla useita. Kettu ajaa takaa jänistä. Jänis voi mennä turvaan puskaan ottamalla jommankumman puskan osapuolen käsikynkkäänsä. Tällöin toisella puolella ollut muuttuu ketuksi ja lähtee jahtaamaan entistä kettua, josta tuli nyt jänis.

Kanat ja ketut jaetaan omiin jonoihin ja turva merkitty toiseen päähän salia. Riippuen kumpi huudetaan ensin..Kanat! vai Ketut! juoksee se jono joka huudetaan karkuun ja se jota ei huudeta ottaa kiinni. Tarkoitus on päästä turvaan salin toiseen päähän. Jos et ehdi turvaan ja sinut saadaan kiinni vaihdat jonoa. Peli loppuu kun on vain yksi jono jäljellä. HUOM. liikkumistyylejä voi vaihtaa ettei tarvitse juosta kokoajan esim. rapukävelyä, karhunkävelyä yhdellä jalalla hyppien jne.

Pöydälle tai jakkaralle asetetaan 5–6 suunnilleen saman kokoista kiveä. Osallistujat istuvat ympärillä piirissä. Johtaja kääntää vieressään olevan kaverin kivistä poispäin ja osoittaa sitten yhden kivistä kielletyksi. Sen jälkeen kaveri saa kääntyä takaisin ja luvan ottaa niin monta kiveä kuin haluaa, mutta jos hän ottaa kielletyn niin hänen on luovutettava pois nekin, jotka eivät aluksi olleetkaan kiellettyjä. Sitten seuraava kaveri kääntyy poispäin ja kielletyn kiven näyttää äskeinen ottaja jne. Sopivaksi katsomallaan hetkellä lopettanut saa pitää kaikki saamansa kivet. Toisen kierroksen kielletty ei koske edellisellä kierroksella saatuja.

Hoetaan runoa ja tehdään liikkeet: "Kierrän, kierrän kaupunkia" - Kierretään sormella lapsen kasvoja. "Katson ikkunasta" - Viedään sormi toisen silmän alle. "Katson akkunasta" - Siirretään sormi toisen silmän alle. "Astun alas portaita" - Sormi siirtyy nenänvartta pitkin nenänpäähän. "Pirisytän kelloa" - Painetaan nenänpäästä. "Pyyhin jalat" - Pyyhitään sormella leukaa. "Astun sisään" - Lapsen suu aukeaa ja sormi "astuu" suuhun. "Istun tuoliin" - Sormi asettuu alahampaan päälle "istumaan".

Leikkijät istuvat tuoleilla piirissä. Yksi leikkijöistä, jolla ei ole paikkaa, kulkee ympäri piiriä avainnippu kädessä ja aloittaa laulun, esim. "Yksi pieni elefantti". Se, ketä hän aina osoittaa, lähtee mukaan ja yhtyy lauluun. Kun kaikki lopuksi kiertävät huonetta, leikinohjaaja pudottaa avainnipun ja kaikkien on etsittävä itselleen paikka. Ilman paikkaa jäänyt on nyt leikinohjaaja.

Ensin askarrellaan kiikarit, Tarvitset: - 2kpl vessapaperirullia - Narua - Teippiä - Sakset - Koristeita - Liima Koristele vessapaperirullat ja teippaa ne sitten yhteen. Leikkaa narusta sopivan pituinen kaulanauha. Tee saksilla reiät rullien ulkoreunaan ja pujota narut reistä, solmi päät. Lähtekää kiikarien kanssa tutkimusmatkalle metsään tai etsikää sisälle piilotettuja esineitä.

Pelissä on polttaja joka polttaa jalkapallolla tai pehmeämmällä pallolla. Pelissä sovitaan 1 pisteen, 2 pisteen ja 3 pisteen paikat (1 pisteen paikka voi olla vaikka puu joka täytyy kiertää (ja palata takaisin kiikkuun ennen polttajaa), 2 pisteen paikka voi olla vaikka kivi joka pitää kiertää, 3 pisteen paikka voi olla vaikka ulkorakennus jota pitää koskettaa.). 1pisteen paikka on lähellä kiikkuja, 3 pisteen paikka kauimmaisena kiikuista ja 2 pisteen paikka niiden välillä. Polttaja heittää palloa kiikkujiin joiden täytyy yrittää potkaista pallo mahdollisimman kauaksi ja juosta keräämään pisteitä sillä aikaa kun polttaja käy hakemassa pallon. Jos polttaja kerkeää kiikuille ennen kiikkujaa ei kiikkuja saa pisteitä ja joutuu polttajaksi. Myös jos pallo osuu kiikkujaan ilman että kiikkuja saa potkaistua palloa, joutuu hän polttajaksi. Pelin voittaa se jolla on eniten pisteitä pelin päätyttyä (pelin kesto sovitaan alussa).

Leikitään kuten tavallista hippaa. Leikkijän, joka jää hipaksi, on pidetävä kättään siinä mihin hippa häntä kosketti kunnes saa jonkun toisen kiinni. Hippa tietenkin yrittää koskettaa mahdollisimman hankalaan paikkaan kuten nilkkaan.

Ryhmä jaetaan 3 ­- 4 joukkueeseen ja valitaan 1 - 2 lohikäärmettä. Joukkueille merkitään kotipesät salin päätyyn. Vastakkaiseen päätyyn viedään erilaisia aarteita esim. palloja ja hernepusseja. Salin keskelle rajataan alue laidasta laitaan ja siellä on 1­-2 lohikäärmettä. Joukkueiden tavoitteena on päästä vastakkaiseen päätyyn ilman että lohikäärmeet koskettavat. Juoksijat liikkuvat yksitellen. Lohikäärmeet yrittävät estää juoksijoiden pääsyn aarteiden luokse salin toiseen päätyyn. Jos lohikäärme koskettaa ennen kuin juoksija on päässyt aarteiden luokse, joutuu juoksija palaamaan kotipesään ja jonosta seuraava saa lähteä liikkeelle. Jos juoksija ehtii aarteiden luokse, käsi nousee merkiksi jonossa seuraavana olevalle. Silloin jonossa seuraava saa lähteä juoksemaan. Jos osallistujalla on aarre kädessä silloin kun lohikäärme koskettaa, aarre tulee palauttaa takaisin päätyyn ja juosta takaisin kotipesään ja seuraava jonosta saa lähteä. Tärkeintä on että lohikäärmeitä on vähemmän kuin joukkueita. Aarteiden kuljettamiseen voi lisätä sääntöjä esim. hernepussi pään päällä, pikku pallot jalkojen välissä ja koripallot pomputtaen jne.

Saliln/kentän läpi heippa. Kiinniottaja keskellä ja kiinniotettavat päädyssä. Kiinniottaja huutaa; kuka kavahtaa mahtavaa kiinanmuuria!? Kiinnijääneet 'rakentavat' keskelle tilaa muurin, muodostamalla ketjun Toistensa käsistä kiinnipitäen. Muurin molemmat päät pitää olla pelialueen reunassa kiinni. Lopuksi muuri on ehkä niin pitkä ettei siitä enää pääse lainkaan läpi!

Yksi Versio monista "kuka pelkää..." hipoista. Kiinniottaja rakentaa kiinniotetuista kiinanmuuria. Muurin päiden tulee olla sivurajassa kokoajan kiinni. Kiinnijääneet ketjuituvat käsitä/käsikynkkää kiinni pitäen. Muuri ei ota kiinni, vain pidättelee etenijöitä. Pelin edetessä aukko kentällä pienenee ja vapaat pelaajat alkavat pyrkiä myös muurista "läpi".Leikki loppuu, kun kaikki ovat saatu kiinni. Huomioitavaa: Tarkkana ettei muuria päin juosta kädet/kyynärpää tai pää edellä aiheuttaen vahinkoa.

Kikabo on piiloleikki. Etsijän eli Kikabon täytyy pysytellä koko ajan keskiympyrään asetetulla patjalla. Peli alkaa kun etsijä huutaa “Kikabo” ja alkaa laskea kymmenestä alaspäin nollaan asti. Laskemisen aikana muut käyvät koskettamassa Kikabon patjaa ja ryntäävät piiloon keskiympyrän ympärille asetettuihin piiloihin. Laskettuaan Kikabo alkaa etsiä muita patjallaan pysytellen. Nähtyään jonkun osallistujan Kikabo huutaa löydetyn nimen, jolloin löydetty siirtyy sivummalle esim. puolapuihin temppuilemaan. Jos Kikabo ei näe ketään, hän huutaa Kikabo! ja alkaa laskea yhdeksästä alas päin. Silloin piilossa olijoiden täytyy tulla koskemaan Kikabon patjaa ja ehtiä takaisin piiloon. Leikkiä jatketaan niin kauan kunnes kaikki osallistujat on löydetty. Kiinnijääneitä voi pelastaa koskettamalla keskellä olevaa patjaa ilman, että Kikabo huomaa. Tällöin jo kiinnijääneet pelastuvat ja peli alkaa alusta. Peli voi alkaa alusta myös jos Kikabo ei löydä ketään ja huutaa Kikabo. Tällöinkin kaikki pelastuvat ja peli alkaa alusta.

Leikkijät seisovat piirissä ja muodostavat kaksi joukkuetta tekemällä jaon kahteen. Vierekkäin seisova ykkönen ja kakkonen kääntyvät seläkkäin. Leikinohjaajan annettua merkin lähtee pari kerrallaan kiertämään piiriä vastakkaisiin suuntiin kilpaillen kumpi ensiksi on paikoillaan. Joukkue saa aina pisteen voitosta. Jos molemmat saapuvat yhtä aikaa ei joukkue saa pistettä. Enemmän pisteitä saanut joukkue voittaa. Alussa sovitaan että joukkueet juoksevat vuorotellen ulkokautta vastaan tullessa.

Tavoitteena on tehdä erilaisia laji/ taito pisteitä esim. koripallon heitto koriin, sählypallon laukaus maaliin, tarkkuusheittoa hernepusseilla tai keilausta takaperin jalkojen välistä ja samalla pelata Kimbleä. Keskelle salia rakennetaan Kimble­pelilauta. esim. hulahula­vanteista. Kun osallistuja tekee maalin, korin tai kaataa keilan, hän saa siirtää oman joukkueen pelinappulaa esim. hernepussi eteenpäin hulavanteelta seuraavalle. Kun kierros pelilaudalla tehty, se joukkue joka kiertää vauhdikkaimmin pelilaudan voittaa sen lajin. Joukkueita pitää olla enintään yhtä paljon kuin lajipisteitä tai vähemmän, niin että jokainen joukkue pääsee suorittamaan lajia. Joukkueesta yksi suorittaa kerrallaan lajipistettä ja muu joukkue voi jonottaa tai osallistuu hakemalla pallon aina seuraavalle jonossa.

Asettakaa pikkuesineet pöydälle kaikkien osallistujien nähtäväksi. Käykää esineiden nimet läpi. Mitä enemmän esineitä on, sen haastavampi on peli. Kerholaiset painavat mieleensä näkemänsä esineet ja sulkevat silmänsä. Leikin vetäjä poistaa tavaroista yhden ja kehottaa sitten osallistujia avaamaan silmänsä. Se, joka keksii ensimmäiseksi puuttuvan esineen, saa poistaa seuraavan esineen.

Teimme teille esteettömän version tutusta leikistä. Tarvitset paljon matalia merkkikartioita tai purkkeja. Tätä leikkiä voi kokeilla sekä ulkona että sisällä. Leikin kulku: Leikkijät jaetaan kahteen joukkueeseen. Kannet yrittää kääntää purkit oikein päin ja Kipot purkit väärinpäin. Ajan päättyessä se joukkue, jolla on enemmän purkkeja käännettynä, voittaa. Eri versioita: - Voit leikkiä myös pöydän päällä pienemmillä purkeilla. - Voit kokeilla siten, että kaikilla on silmät peitettynä. - Voit myös laittaa purkkeihin jotain helisevää. - Vikkeläkätiset saavat käyttää vain sitä kättä, jolla eivät kirjoita. - Mitä jos maalaat ulkopuolen toisella värillä ja sisäpuolen toisella. - Jos leikit liikkuen, laita vauhdikkaat liikkujat etenemään rapukävelyllä tai jalat yhteensidoittuina, ehkä jopa takaperin.

Jokaiselle leikkijälle annetaan paperilla yksi kirjain. Leikinvetäjä sanoo jonkin sanan kuten ”talo”. Leikkijöiden pitää muodostaa kirjaimista sanottu sano mahdollisimman nopeasti.

Huoneeseen piilotetaan kirjaimia. Osanottajat hakevat kirjaimia kunnes kuuluu vihellys. Tämän jälkeen osanottajat saavat 10 min aikaa muodostaa niin paljon sanoja löytämistään kirjaimista. Sopii henkilökohtaiseksi ja ryhmäkilpailuksi.

Virittäytykää yhteiseen tekemiseen keskustelemalla lasten kanssa eri tunteista ja niiden ilmaisusta. Voitte jäljitellä tunneilmaisua ja esittää yhdessä, miltä erilaiset tunteet näyttävät. Jaa lapset tämän jälkeen pienryhmiin ja ohjaa heitä valitsemaan esille laitetuista lehdistä tai muista leikeltävistä materiaaleista kuvia ihmisistä, joilla on erilaisia ilmeitä, asentoja ja muita eleitä. Kerro, että kuvaa valitessa voi miettiä, miltä kuvan henkilöstä tuntuu ja miksi. Leikatkaa kuvat irti ja asettukaa sen jälkeen tarkastelemaan niitä yhdessä. Tutkikaa kuvia ja pohtikaa, miltä eri kuvien tunnetilat vaikuttavat. Mikä tunne kuvan ihmisestä tulee mieleesi? Selviääkö kuvasta, mistä tunne voisi johtua? Käsittävätkö kaikki kuvan tunteen samoin, miksi tai miksi ei? Rohkaise jokaista kertomaan valitsemastaan kuvasta omin sanoin. Jokainen tulkitsee kuvia omalla tavallaan eikä vääriä vastauksia ole. Jutelkaa, miltä kuvan henkilöstä mahtaa tuntua ja mistä sen voi päätellä. Mitkä asiat kuvassa vihjaavat tunnetilasta ja millä keinoin? Mistä tunne voisi johtua? Miten omista tunteista voi viestiä muille ja miksi se on tärkeää? Onko tutun kaverin tunteita helpompi vai vaikeampi tulkita kuin tuntemattoman, miksi? Voitte myös tutkia, eroavatko mainosten ja muiden lehtikuvien ilmeet ja tunteet toisistaan jollain tapaa. Kuvia tarkastellessa on tärkeää, että jokainen lapsi saa esitellä ja perustella omat valintansa. Ohjaa tulkitsemaan kasvojen osia (silmät, suu, otsa, kulmakarvat) sekä vartalon asentoa (kädet, hartiat, ryhti). Pohtikaa ja kokeilkaa miltä ihminen näyttää, kun hän on iloinen, surullinen, vihainen tai pelokas. Liimatkaa tunnekuvat yhdeksi tai useammaksi kollaasiksi kartongille. Voitte värittää tai maalata kartonkeja tunteisiin sopivilla väreillä. Kiinnittäkää valmiit työt esille. Kuvakollaasit muistuttavat ryhmää erilaisista tunteita. Jokaisella ihmisellä on paljon erilaisia tunteita, jotka tulevat omalla tavallaan esiin. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja niistä on luvallista puhua. Palatkaa esillä olevaan kollaasiin ja tunteiden kirjoon uudelleen ja täydentäkää työtä myöhemmin uusilla kuvilla. Yhteisiä kollaasitöitä voi hyödyntää päiväkodin vuorovaikutustilanteiden purkamisessa ja käsittelyssä.

Leikkijät istuvat piiriin, jossa on tuoleja yksi vähemmän kuin leikkijöitä. Jokainen leikkijä päättää mielessään kaksi Euroopan maata, jotka pitää mielessään koko leikin ajan. Leikin aloittaja seisoo piirin keskellä ja sanoo esim. "Kirje kulkee sellaisen maan kautta, jonka lipussa on sinistä ja punaista. Kaikki ne, joiden mielestä kyseinen lause sopii ainakin toiseen heidän valtioistaan, ryntäävät ylös ja vaihtavat keskenään paikkaa. Se, joka jää ilman tuolia, antaa seuraavan vihjeen.

Leikkijät valitsevat keskuudestaan etsijän, joka kääntyy seinään päin. Leikkijät silittävät etsijää selästä ja sanovat: "Puhdas selkä vasta pesty. Kuka siihen pisti?" Joku koskettaa muita selkeämmin selkään. Etsijä kääntyy ja yrittää arvata, kuka se oli. Hän arvaa esim. Leenan. Leena kysyy: "Onko totta?" "Niin totta kuin kirkonrotta", vastaa etsijä. Leena sanoo "Määrää matka!" tai "Määrää luku!" Etsijä määrää esim. "Lue viiteenkymmeneen!" Jos hän on ollut oikeassa, Leena tekee pyydetyn asian. Jos etsijä on väärässä, Leena huutaa: "Tee itse!" Tehtävän aikana muut menevät piiloon. Kun etsijä on valmis, hän huutaa: "Rotta kotona" ja lähtee etsimään toisia. Löydettyään jonkun, molemmat lähtevät juoksemaan kotipesäksi valitun seinän viereen. Jos piilossa ollut ehtii ensin, hän huutaa "Oma rotta!" (Hän voi pelastaa myös muut huutamalla "Kaikki pelastettu!" Kotipesässä olijat voivat mennä silloin uudestaan piiloon.) Jos etsijä ehtii aikaisemmin, hän huutaa nimen mukaan esim. "Pekan rotta!" Pekka liittyy löydettyjen seuraan.

Kirkonrotassa valitaan aluksi rotan pesäpaikka. Se voi olla esimerkiksi seinä, kiipeilyteline tai vaikka liukumäki. Seuraavaksi valitaan etsijä, joka kääntyy selin pelaajiin päin. Leikkijät pesevät etsijän selän ja toistavat samalla lorun: ”Vastapesty puhdas selkä, kuka siihen viimeks koski, likaisilla käsillään” Etsijä yrittää arvata, kuka koski hänen selkäänsä (viimeisenä). Jos hän arvaa esimerkiksi kolmannella kerralla, joutuu hän laskemaan kolmeenkymmeneen. Laskemisen aikana muut menevät piiloon. Kun etsijä on valmis, hän huutaa: "Rotta kotona" ja lähtee etsimään toisia. Kun etsijä löytää pelaajan, hän juoksee rotan pesään ja huutaa löydetyn nimen. Pelaaja voi pelastaa itsensä juoksemalla pesään ennen rottaa ja huutamalla ”Oma rotta”. Jos pesässä on jo muita pelaajia, voi pelaaja pelastaa heidät huutamalla ”Kaikki pelastettu”. Näin kaikki vapautuvat ja kirkonrotta joutuu aloittamaan laskemisen ja etsimisen uudestaan

Sovitaan leikkialueen rajat. Valitaan leikkijöistä etsijä, joka asettuu sovittuun huuto paikkaan. Etsijä laskee esim. 20:een (tai muuhun sovittuun lukuun), jonka aikana muut leikkijät eli piiloutujat juoksevat piiloihin. Etsijä lähtee etsimään piilossa olevia pelaajia ja jonkun nähtyään, juoksee takaisin huuto paikalle ja huutaa tämän nimen esim: ”Mikko­rotta nähty!” tai "Mikon piste!" Tällöin löydetty piiloutuja tulee huuto­alueelle odottelemaan muiden löytymistä tai pelastamista. Jos piiloutuja ehtii huuto paikalle ennen etsijää, hän huutaa: ”Oma rotta!” tai "Oma piste!" ja on näin turvassa eikä jää etsijäksi seuraavalla kierroksella. Jos huuto­alueella on muita löydettyjä, huutaja voi pelastaa nämä huutamalla: ”Kaikki pelastettu!” tai "OPKP!", jolloin kukaan huuto­alueella olijoista ei jää etsijäksi seuraavalla kierroksella. Pelastetut jäävät odottelemaan huuto­alueelle, kunnes kaikki on löydetty. Peli loppuu, kun kaikki piiloutujat on löydetty. Seuraava etsijä on edellisen kierroksen ensimmäisenä löydetty. Jos hänet on kuitenkin edellisellä kierroksella pelastettu, seuraava etsijä on se joka järjestyksessä seuraavana on vuorossa (jota ei ole pelastettu). Jos kaikki on pelastettu, sama etsijä jatkaa vielä seuraavalla kierroksella ja sen jälkeen etsijää vaihdetaan. Variaatio: Pelastusääntö voidaan sopia myös siten, että aina pelastettaessa kaikki kiinni jääneet pääsevät juoksemaan uusiin piiloihin ja etsijä laskee uudelleen. Kierroksia voidaan sopia esimerkiksi maksimissaan kolme, jolloin viimeinen kierros pelataan siten, että ensimmäiseksi viimeisellä kierroksella löydetty on seuraava etsijä. Viimeisellä kierroksella ei voida enää pelastaa ja leikki päättyy kun ensimmäinen leikkijä löydetään. "Oma rotta!" tai "oma piste!" - huudolla voi edelleen päästä turvaan.

Leikkijät seisovat piirissä selkä keskustaan päin. Leikin aloittaja antaa pallon seuraavan käteen ja lähtee itse juoksemaan vastakkaiseen suuntaan. Pallon on kuljettava jokaisen käsien kautta. Juoksija yrittää ehtiä omalle paikalleen ennen palloa. Jos hän ehtii, joutuu se, jolla on pallo kädessään seuraavaksi kiertäjäksi.

Asettukaa seisomaan rinkiin, jonka halkaisija on noin kolme metriä. Valitkaa kissa ja hiiri, jotka pysyvät piirin sisällä. Kissa sulkee silmänsä ja yrittää ottaa hiiren kiinni äänen perusteella. Hiiren pitää kilisyttää kokoajan kulkusta. Antakaa kaikkien halukkaiden kokeilla kissana ja hiirenä olemista.

Valitaan leikkijöistä kissa ja hiiri. Muut leikkijät asettuvat seisomaan vierekkäin pareittain ympäri leikkialuetta. Kissa yrittää saada hiiren kiinni. Hiiri voi mennä turvaan seisomaan kolmanneksi jonkun parin viereen. Tällöin se parista joka ei seiso hiiren vieressä muuttuu kissaksi ja kissasta tulee hiiri. Jos kissa saa hiiren kiinni roolit vaihtuvat eli kissasta tulee hiiri ja toisin päin. HUOM! säännöt voivat olla aluksi vaikeat ymmärtää. Voi leikkiä myös niin että roolit eivät vaihdu kun hiiri menee turvaan. Ei kannata leikkiä jos on paljon lapsia, koska seisoskelijoille voi tulla tylsää.

Leikissä kissat yrittävät saada hiiriä saaliikseen. Katso tarkemmat ohjeet videolta. Ohjeet annetaan kuvallisin symbolein, joten leikin voi opettaa myös ryhmässä, jossa kaikilla ei ole yhteistä kieltä.

Pyydä leikkijöitä kirjoittamaan tarina eläimestä siten, että siihen sovelletaan jollekin toiselle eläimelle tyypillisiä ominaisuuksia. Ainoa ehto on, että eläin pysyy omassa ympäristössään, joten vastakohtaisuudet käyvät heti ilmi tarinasta. Ideana on, että näin saadaan esimerkiksi kissamaisia virtahepoja, koiramaisia krokotiileja, karhumaisia apinoita, käärmemäisiä norsuja ja sikamaisia muurahaisia. Lukekaa lopuksi kaikkien tarinat ääneen.

Osallistujat jaetaan kahteen joukkueeseen. Toinen joukkue seisoo rivissä selkä muihin päin. Toinen joukkue alkaa esittää yhdessä aluksi päättämäänsä tai leikin ohjaajan kertomaa asiaa (esim. kanaa). Ilman ääntä. Jossain vaiheessa leikin ohjaaja huutaa "kivettykää!". Silloin esiintyjät kivettyvät eli pysähtyvät ja ne, jotka olivat selin esittäjiin kääntyvät ympäri ja arvaavat mitä kivettyneet patsaat esittävät. Jos he eivät arvaa, otetaan uusi kivetys. Jos he arvaavat, joukkueet vaihtavat osia. Eli ne, jotka arvasivat esiintyvät seuraavaksi. Kannattaa ottaa aluksi harjoituskierros.

kivi = kyykky, sakset = käsillä iso krokotiilisuu, paperi = perusasento kädet suoraan kohti taivasta. Jaetaan ryhmä kahtia. Salin keskellä on kaksi viivaa noin 1­1,5m päässä toisistaan ja salin päädyissä on turvaviivan takana turva­alue. Ryhmät valitsevat yhden merkeistä niin ettei toinen ryhmä kuule valintaa. Kun merkit on valittu asettuvat ryhmät omille viivoilleen salin keskiosaan. Ohjaaja sanoo “kivi­sakset­paperi” ja silloin joukkueet tekevät omat merkkinsä. Hävinnyt joukkue juoksee karkuun omalle turva­alueelleen ja voittanut joukkue pyrkii ottamaan kiinni hävinneitä. Mikäli joku saadaan kiinni, vaihtaa tämä toiseen joukkueeseen. Peli jatkuu ja joukkueet sopivat seuraavan merkkinsä. Varamerkin (ja toisen varamerkin) voi ottaa käyttöön kun joukkueilla on usein sama merkki, jotka kumoavat toisensa. Tällöin ohjaaja ensin sanoo “kivi­sakset­paperi” ja mikäli merkit ovat samat huutaa hän “varamerkki”.

Tätä leikkiä leikitään metsässä. Rajataan alue, jolla liikutaan. Etenemiseen saa käyttää vain kiviä ja kantoja, joten alue kannattaa katsoa etukäteen valmiiksi, jotta niitä kiviä ja kantoja löytyy :) Metsässä joko vain kuljeskellaan tai jos putoaa, joutuu sivuun tai voidaan merkitä tietty reitti paikasta a paikkaan b ja jos putoaa kiveltä/kannolta, joutuu aloittamaan alusta.

Leikkijät muodostavat piirin jonka keskelle valitsevat yhden tai kaksi leikkijää. Piirissä olevat alkavat kierrättää jotakin esinettä, esimerkiksi pyyhekumia, kädestä käteen, niin että keskellä olijat eivät huomaa, missä esine kulkee. Kaikki piirissä olevat tekevät käsillään sellaisia liikkeitä, että esine voisi olla juuri heidän kohdallaan. Keskellä olijat yrittävät ratkaista, missä esine on menossa. Uudeksi arvaajaksi joutuu se, jonka kohdalla esine on oikein arvattaessa. Jos piirin keskellä on kaksi leikkijää, voi uusi arvaaja valita parin, jonka kanssa menee keskelle.

Maahan piirretään ympyrä, joko liidulla asfalttiin tai sormella hiekkaan. Ympyrään laitetaan ennalta sovittu määrä kiviä, yleensä kahdeksasta kymmeneen. Pelin aloittaja ottaa yhden kiven käteensä. Hän heittää kiven ilmaan ja siirtää yhden ympyrässä olevista kivistä ympyrän ulkopuolelle ennen kuin ottaa heittämänsä kiven kiinni. Jos hän onnistuu, seuraavan heiton aikana hän siirtää kaksi kiveä pois ympyrästä, seuraavalla kolme ja niin edelleen. Kun kaikki kivet ovat pois ympyrästä, hän heittää kiven ilmaan ja siirtää yhden takaisin ympyrään. Sen jälkeen kaksi ja niin edelleen, kunnes kaikki kivet ovat ympyrässä. Kun pelaaja epäonnistuu, siirtyy vuoro seuraavalle. Pelistä pelataan myös vaikeampaa versiota, jossa kivet ovat ympyrän sijaan kuopassa.

Tarvitset kaksi tai useampia leikkijöitä ja jokaiselle oman marmorikuulan tai pienen puuhelmen. Peliä pelataan sisällä paljaalla lattialla tai ulkona tasaisella asvaltilla. Pelikentän voi ainakin alkuun rajata esimerkiksi kokoon 2 m x 2 m. Kukin heittää vuorollaan kuulan seinää vasten. Kaikkien kuulat/helmet jäävät sille paikalle, mille ne pongahtavat seinästä. Se, jonka kuula pongahtaa kauimmaksi seinästä aloittaa pelin. Kauimpana olevan kuulan omistaja mittaa kuulasta yhden kämmenellisensä lähemmäksi lähintä toisen pelaajan kuulaa ja ottaa oman kuulansa peukalon ja etusormen väliin ja toisen käden etusormen ja peukalon avulla "luunapilla" laittaa kuulansa matkaan yrittäen osua toisen pelaajan kuulaan. Jos hän osuu, osuman saanut joutuu pois pelistä; ellei, niin seuraava saa yrittää. Vuorot kulkevat myötäpäivään aloittajasta lähtien. Voit tähdätä kenen kuulaan tahansa. Se jonka kuula jää viimeksi peliin, on voittaja.

KlapiMikadoa leikitään pihalla tai kentällä, jossa pieni roskaantuminen ei haittaa. Klapeja/keppejä kasataan epämääräiseen, mahdollisimman korkeaan läjään rajatun pyöreän alueen (halkaisia n. 1 - 1,5 m) sisäpuolelle. Jokainen osallistuja osallistuu klapien/keppien tuomiseen kasaan. Apuna saa käyttää esim. kottikärryjä tai muita vaunuja. Osallistujat poimivat vuorollaan kasasta klapin niin, ettei muut klapit liikahda tai putoa maahan. Jos klapin on kerennyt ottaa kasasta pois vaikka jokin toinen on liikahtanut niin se laitetaan kasan päälle takaisin. Jos kasan klapi liikahtaa vasta sen jälkeen kun klapi on otettu kasasta niin sen saa pitää. Klapeja voidaan poimia vuoronperään tai niin, että se joka ottaa klapin pinosta muita liikauttamatta saa jatkaa niin kauan kunnes joku liikahtaa. Pienempien lasten kanssa ehkä vuoron perään ottaminen on tasapuolisempaa. Hän jolla on eniten klapeja on pelin voittaja. Pelin jälkeen kaikki osallistuvat klapien pois vientiin ja alueen siistimiseen. Tarvikkeet: Tarvitaan pienikokoisia puuklapeja tai muita oksattomia, luonnosta löytyviä keppejä vähintään 20 kpl tai enemmän. Riippuen siitä paljonko on osallistujia ja kuinka paljon osallistujat jaksavat tuoda/kantaa kasaan. Klapien paksuudessa huomioidaan osallistujen ikä. Pituus 15 - 50 cm, ei haittaa jos ovat eri mittaisia. Luonnosta ei saa ottaa keppejä tai elävästä puusta ei saa taittaa oksia ilman maan omistajan lupaa. Pelissä on hyvä käyttää hansikkaita suojaamassa käsiä mahdollisilta tikuilta.

Istutaan piirissä. Piirin keskellä on nukkuva koira, jonka edessä on kilikello. Joku ympärilläolijoista hiipii ottamaan nukkuvan koiran kellon hiiren hiljaa ja menee takaisin paikalleen istumaan ja kaikki laittavat kädet selän taakse. Lausutaan yhteen ääneen "herää herää koirani, kuka on vienyt kellosi?" Koira herää ja meneer jonkun piirissä istuvan kohdalle ja haukahtaa pari kertaa, jolloin kohde näyttää onko kello hänellä. Näin jatkuu, kunnes koira löytää kellon ja kellon nappaaja menee koiraksi..

Leikkijöistä valitaan kaksi koiraksi, muut ovat siilejä. Siilit liikkuvat nelinkontin. Koirat juoksevat kahdella jalalla ja koettavat koskettaa siiliä vatsaan tai rintaan. Jos koira onnistuu, siili kuolee ja jää makaamaan rentona lattialle. Koiran uhatessa siili vetäytyy kippura-asentoon niin, etteivät kasvotkaan näy. Jos siili jaksaa olla kippurassa koiran laskiessa hitaasti kymmeneen, täytyy koiran jättää siili rauhaan. Kun siilit ovat kuolleet, vaihdetaan koiria.

Jokainen osallistuja kertoo itsestään kolme asiaa siten, että kaksi asiaa on totta ja yksi ”valetta”. Muut yrittävät arvata mikä on totta ja mikä ei.

Ohjeista ryhmää siten, että hipassa se, jonka kiinniottaja saa kiinni jää seisomaan paikalleen kädet levällään. Hän pelastuu, kun hän molemmissa käsissään on kiinnijäämätön pelaaja ja tällöin kaikki kolme jatkavat juoksua.

Nimen tausta: Auringon sisuksessa syntyy energiaa ydinreaktioissa, joista yksi on nimeltään kolmoisalfareaktio. Siinä kolme alfahiukkasta (eli heliumatomin ydintä) törmää täsmälleen yhtä aikaa yhteen, jolloin syntyy yksi hiiliatomi ja samalla vapautuu pieni määrä energiaa. Leikkipaikaksi tarvitaan luminen kenttä. jossa ei ole kukaan kulkenut (esim. lumisateen jälkeisenä aamuna). Noin 20 x 20 metrin alueelle tallataan ensin polkuverkosto, jossa on satunnaisia kiemurtelevia polkuja, jotka risteävät keskenään. Leikkijöitä tarvitaan vähintään kolme, mielellään 4-5. Leikkijät edustavat alfahiukkasia ja lähtevät juoksentelemaan pitkin polkuja. Risteyksissä tapahtuu tietysti törmäyksiä, ja joskus kolme leikkijää sattuu aivan samaan aikaan (vahingossa tai tahallaan) samaan risteykseen ja törmää yhteen. Leikkijät voivat silloin huutaa: "Kolmoisalfareaktio!" Leikkiä jatketaan niin kauan kunnes kaikki ovat aivan hikisiä ja punaposkisia ja valmiita lähtemään kotiin mehulasilliselle. – Omat lapset leikkivät tätä 3–10-vuotiaina hyvin mielellään. Kehitin tämän leikin 1980-luvun alussa, kun luennoin tähtitieteen peruskurssilla Auringon energiantuotannosta.